Melkein pari kuukautta on kulunut edellisestä postauksesta.
Edistystä on kuitenkin tapahtunut: Mestari Zen on saanut valmiiksi lähes kaikki
kaaret, joista puuttuu enää suunnilleen vain konehuoneen puoleiset neljä. Lähes
kaikki kaaret siis menivät uusiksi. Ihmetellä saattaa, miten alus (huom. olemme
oppineet, että tämä on oikea termi) oikein on pysynyt kasassa. Maestro
mittailee puuta öögalla ja ”yleensä se on sit ollut siinä”. Vaikuttavaa.
Kunnioitettavaa. Hämmentävää.
Kansi on edelleen paikoillaan, mutta sen tukirakenteita on
tehty alakautta, kaikki uusiksi nekin. Mestari teki kannen muodosta hieman
kaarevan ihan esteettisistä syitä. (Oikeasti, kuinka moni remppamies miettii
tuollaisia!) Moottori ja polttoainetankit nostettiin ulos kanteen tehdyn reiän
kautta. (”Uuteen” Havannaan tehdäänkin luukku, josta koneen saa
mahdollisen vaihdon yhteydessä pois
ilman kannen hajottamista.) Nyt etsinnässä onkin osaava metallimies, joka
pystyisi hitsaamaan meille uudet rosteritankit. Vinkkejä otetaan vastaan!
Havanna on nyt lähes kokonaan huputettu ja lisäksi se on
vedetty neljällä hihnalla kiinni pukkeihin. Näin olemme valmiina kohtaamaan
syksyn ja talven myrskyt.
Blogihiljaisuudesta huolimatta olemme rampanneet siivoamassa
ja kantamassa tavaroita vähintään joka toinen viikonloppu. Siitä on kuulemma
ollut ihan kunnolla apua, kun Zen pääsee aina puhtaaseen paattiin ähräämään. Rojua ja sahanpurua tulee kyllä tässä
vaiheessa paljon!
Olemme myös miettineet kustannuksia ja lähinnä sitä, mistä
voisi nipistää. Aluksi ajateltiin, että haluamme kaikki mahdolliset tekniset
apuvempeleet, kuten keulapotkurin ja -ankkurin, joista olisi apua kovassa
sivutuulessa rantauduttaessa. Mestari on nihkeillyt tällaisten suhteen, ja
olemme nyt itsekin tulleet siihen tulokseen, että kyllä sitä paattia vaan pitää
opetella ajamaan ja oppia tuntemaan oma vene. Keula-ankkuri tosin on minimi ja
peräankkuri on vielä pohdinnassa.
Kannen materiaali on toinen asia, joka on viime viikkoina
pohdituttanut. Tiikki on suljettu pois
lähinnä kustannussyistä, vaikkakin haluamme ajatella, että myös
ympäristösyistä. Jäljelle jääneet vaihtoehdot täkin (huomaa jälleen uusi termi)
suhteen ovat lehtikuusi, tammi, saarni tai iroko. Nyt vaikuttaa siltä, että
kansi tehdään lehtikuusesta tai tammesta. Materiaalin tulee tietysti olla
mahdollisimman kova. Toinen meistä on haaveillut puunruskeasta kannesta, mutta
harmaantumiselle ei kuulemma mahda mitään.
Sisätilojen materiaaleista on helpompi päättää. Karneeraus
(siis seinät) tulee joko mänty- tai lehtikuusirimoista ja turkki(lattia) saarnista,
joka on näitä paljon kovempaa. Vielä näitäkin helpompaa on päättää
värityksestä. Rimat vahataan kuultovalkoiseksi ja lattia harmaaksi. Maalit
meitä neuvottiin unohtamaan.
Lasikuidutusta emme ilmeisesti pysty välttämään, mikä on
tullut meille aikamoisena shokkina. Täkin päällekin vedetään yksi
lasikuitukerros, jotta vesi ei varmasti pääse läpi, mikä on ollut tosi vaikea
pala. Lasikuitu vedetään siis reelingin yli ja siihen reelinkirima päälle.
(Nykyiset rautakaiteet korvataan puurimoituksella, jotta lapset eivät putoile
laidan yli.) Zen on vakuuttanut, että kuitukerrosta ei silmin havaitse ja puun syyt
jäävät näkyviin. Jalan alla se ei tietysti puulta tunnu. No, nyt olemme jo
alistuneet tähän. Pitää vielä käydä tutustumassa tällaisiin paatteihin, jotta saadaan lisävarmuus päätökselle.
Olemme suunnitelleet sisätiloja muutenkin ja mallailleet
sänkyjen ja kaappien paikkoja. Keulaan tulee yli kaksi metriä pitkä makuutila
koko leveydeltä. Se erotetaan muusta tilasta todennäköisesti taiteovella. Sinne
tulee myös skylet, jonka kautta pääsee tarvittaessa kannelle, kuten
nykyisinkin. Toiseen päähän tulee keittiö ja näiden väliin sängyiksi muuntuvat
sohvat ja ruokapöytä.
Sinnikkäästi yritämme myös ehdotella isolle konehuoneelle
kaikenlaista muutakin käyttötarkoitusta. Hirveän kätevää olisi esimerkiksi
säilyttää siellä polkupyöriä, saunaklapeja tai jopa rakentaa vessa sinne. Yhtä
sinnikkäästi Zen torpedoi ideamme, ei suostu pienentämään tilaa sentilläkään,
ja toteaa joka kerta, että ”Konehuone on laivan sydän”. Meitä kyllä ihmetyttää,
paljonko siellä ihan oikeasti joutuu viettämään aikaa ja ähräämään.
Havanna on säännöllinen keskustelunaihe ruokapöydässä ja
kolmevuotiaallakin on hyviä ehdotuksia remontin suhteen. Hän haluaa tulla
kiinnittämään yhden riman karneeraukseen. Masto pitää maalata vaaleanpunaiseksi
ja ripustaa siihen prinsessalippu (toisinaan kuvavaihtoehtona on Hello Kitty).
Paljon uutta, vaaleaa puuta on ilmestynyt Havannan
sisuksiin, eikä se näytä enää niin masentavalta. Runko on suuritöinen, joten
sen valmistuttua uusia osia alkaa ilmaantua toivottavasti vieläkin
rivakkaampaan tahtiin. On tämä vaan hieno projekti!
Huippuluokan moottori ja polttoainetankit myytävänä! Tarjoa! |
Kauniita kaaria ja kannen tukia |
Kauniita kaaria toiseen suuntaan |
Rojua, rojua |
Tuolta se moottori nostettiin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti