Puuvene peruttu

Ihan ensimmäiseksi pitää kertoa, että molemmat päästiin saaristolaivurikurssin tentistä läpi. Jee! Eli teoriassa ollaan navigointikykyisiä. *selkään taputuksia*. Toisaalta ainakin S:lle valkeni vasta kurssilla, ettei veneellä ihan tosta vaan sinne päin ajella, vaan koko ajan pitää tietää tarkalleen, missä mennään. Ja muistaa, miten päin se kolmioviivain laitettiinkaan :) 

Poistettu kupari ja vaihdettu osa kylkirimoista.

Toisena kommenttina voisi todeta, että kyllä tähän on mennyt kaikki aika. Siis IHAN JOKA ILTA, VIIKONLOPPU JA VAPAAPÄIVÄ KULUNEEN VUODEN AIKANA! Sekä rahat. Omat ja lainatut. Huhhuh... Tulee tästä kuitenkin ihan huikean hieno mökki! Haaveilun avulla tätä jaksaa vääntää. Uusimpana haaveena on ajaa paatti rauhalliseen paikkaan ankkuriin, virittää valkoinen lakana mastoon ja videotykittää jotain leffaa alkusyksyn pimenevässä illassa kavereiden kanssa. Ja punkkulasi kädessä tietty.

Tunkkausta kuidutusta ennen.

Suurin muutos sitten edellisten kuulumisten on, että päätimme kuitenkin kuiduttaa Havannan. Tuleehan siitä vankempi ja tosiaan huomattavasti helppohoitoisempi. Kuituveneillä on huono maine, mutta ei tätä myyntiin tehdäkään. Kuitua tulee vesirajan alle sellainen läjä, että voi talvehtia meressä ilman kupariakin. Pohjaan tehdään vielä lehtikuusesta saviköli, jolloin ei pienet pohjakosketukset haittaa jos/kun niitä joskus tulee. Kaikki on tehty siten, että vene pysyy kasassa ja kestää. Ja kun on kunnolla kuidutettu ammattilaisten toimesta, niin se tosiaan pysyy, eikä lähde kupruilemaan. Ilman hyvästä kiertämisestä on myös huolehdittu joka käänteessä, joten kosteus ei pääse tiivistymään mihinkään. 

Kittausta ennen kuidutusta

Paatti hiottu kuiduttamista varten. Huomaa kiiltävä potkuri.

Ihan ensin revittiin kuparit vesirajasta ja vaihdettiin kaikki huonot kylkirimat, koska ei haluttu jättää kuidun alle mitään potentiaalisia ongelmia. Osa rimoista oli tosiaan lahoja, mutta huonon vieressä saattoi olla ihan priimaa. Jokainen rima ruuvattiin kiinni jokaiseen kaareen. Tähän meni 2500-3000 ruuvia ja 10h = 5 ruuvia minuutissa. 

Konehuone siivottuna moottoria varten

Sitten kyljet hiottiin ja koko paatti tunkattiin ylemmäs, jotta alla pystyy työskentelemään. Alusta siivottiin kaikesta talven aikana kertyneestä romusta ja kitkettiin pidemmät korret pois kuiduttajien tieltä. 

Onneksi oli aivan upeita ilmoja ja oli todella mukavaa hommailla. Kannella pressujen alla oli tosin tukalat +32c, vaikka ulkomittari näytti vain +15c. Alempana lämpötila pysyi sentään järkevämpänä. Oli mahtavaa availla pressuja ja päästää kevätilma tuulettamaan paikkoja. Yksi aamu jäi erityisesti mieleen. Oli 1.5. ja olin klo 8 aamulla ainoa satamassa. Aivan hiljaista ja meri aivan pläkä. Upea fiilis. Hetken päästä tajusin hiljaisuuden johtuvan juurikin vapusta ja että suuri osa on joko darrassa tai piknikillä, tai molemmissa.

Moottori on saapunut!

Nyt ovat kuiduttajat olleet pari viikkoa hommissa, ja oijoijoi kun on hyvää duunia. Toistan jo itseäni, mutta aina kun ammattiylpeät ovat duunissa niin mun hattu nousee päästä!

Myös netissä on surffailtu/shoppailtu ja ruutupaperin kanssa ährätty ihan jokaikinen ilta. Mm. sisätilojen pohjaratkaisua on piirrelty moneen kertaan, mikä on melkoisen hankalaa, kun tarkkoja mittoja ei vielä ole... Lopulliset ratkaisut tehdäänkin vasta käytännössä paatilla. Laitteiden ja härveleiden tilaus on ohittanut kuumimman vaiheensa ja suuri osa on jo toimitettukin. Mun vanhempien parveke alkaakin olla tupaten täynnä. Sieltä löytyy Liebherrin jääkaappi, Wilfan pienoisliesi, Weberin kaasugrilli, kiukaan turvalevyjä jne. Paatin lähelle varastoon on viety sisätilan led-lamput, Stalan tiskiallas, Harvian M3 kiuas kivineen (meille tulikin sitten puukiuas!), Oraksen suihku sekä keittiöhana. Myös Sunwindiltä tilatut 4x nesteakut, 5k invertteri sekä aurinkopaneelit on jo haettu. Sekä ikkunat, joita tulee lopulta 30kpl!!! Niihin ollaan tekemässä alumiinireunuksia.

Kuidutettua kylkeä. Vasta 1 kerros laitettu

Kuidutusta

Nautikulmassa odottaa noutoa hydrauliikkaa, ankkuri, kettinki ja vinssi sekä WC-pytty.  Aurassa on yhdellä sahalla odottamassa hirveä läjä puutavaraa. Pari päivää sitten tilasin kaikuluotaimen ja kompassin ja hieman yllättäen päädyttiinkin eteenpäin näyttävään EchoPilot 2D kaikuluotaimeen (ajatus oli hankkia halvin mv mitä markkinoilta löytyy). Ne tilasin UK:sta kun hinta oli melkein puolet halvempi Suomen hinnoista....  Lämppäriksi tulee Safire 3600Di Genius –malli ja tämän tilailin alkuviikosta pitkällä anturijohdolla varustettuna. Olisin saanut muutaman kympin halvemmalla toisesta paikasta, mutta ostin heiltä, koska Meredinin Teemu on ihan kunkku asiakaspalvelussa!  Jos mulla olisi yritys, niin palkkaisin kaverin heti. Uskomatonta asiakaspalvelua.

Sitten on vielä hankittavaa enää jotain pari lamppua, saunan lauteet sekä koko patjasto (ja kaikenmaailman perusvenehärveleitä, joita ei ole tullut mieleenkään vielä). Loppu onkin paikalleen laittamista. Helppoa, eikö?

Moottorikin saapui viime viikolla. Kone ja polttoainetankit nostetaan sisään kun kylkien kuidutus on valmis. Tässä tuli vähän suunnitteluvirhe, kun moottoripeti oli tekemättä moottorin saapuessa.

Keulaan päin imuroinnin jälkeen.

Ja hytin vierestä perään päin.

Katto tiputettu pois (oli muuten melkoisen hankala operaatio!)

Tähän tulee sauna.

Ja styyrhytin lattia poistettu.

Saunan pohja

Oleskelutilojen pohja

Pääsiäismunasta kuoriutui yllätys

Hytin runko pystyssä

Viime aikoina on mennyt paljon aikaa paitsi raksahommissa paatilla myös puhelimen ja koneen ääressä suunnitteluhommissa. Edellisen postauksen jälkeen onkin taas tapahtunut melkoisesti - ja rahaa on palanut. 

S ei ollut käynyt paatilla muutamaan viikkoon, ja yllätys olikin melkoinen, kun näin uuden hytin pystyssä seinälevyineen kaikkineen. Mestari Zen oli taas panostanut ja tehnyt takaseinän ikkunoista pyöreät, kun muilla seinillä ne on suorakulmaiset. "Ettei näytä kioskilta", hän itse perusteli päätöstään. Minusta se näyttää nyt entistä enemmän sympaattiselta Mikki-Hiiri merihädässä -purtilolta.

Lisäpressuja kondensaatioveden ohjaamiseen pois kannelta

Ovi tulee vain styyrpuurin puolelle, koska uudet tammiset rappuset (joita levennetään ja jyrkennetään) sekä istuma- ja säilytystilaa tulee toiselle puolelle. Hytin runkopuiden välit on ruiskutettu uretaanilla, joka sekä kiinnittää seinälevyt tiukasti että eristää lämpöä. Uretaanilla on myös vedetty kansi tiukasti kiinni kaariin ja kylkiin ja se toimii lämpöeristeenä myös siellä. 

Hyttiä on venytetty sekä eteen- että taaksepäin, jotta sinne mahtuisi paremmin sauna-WC-kylppärikompleksi. Tämän tilaihmeen suunnitteleminen onkin aiheuttanut unettomia öitä ja tuottanut toinen toistaan villimpiä ideoita. S on asettanut reunaehdoksi, että lauteet eivät voi olla oven edessä, edes väliaikaisesti... Kuulostaa aika perussäännöltä, mutta tässä on kyllä käyty läpi kaikki mahdolliset pohjaratkaisuvaihtoehdot. 

Kuvittele tähän kiuas ja lauteet...

Myös kaikki mahdolliset kiuasvaihtoehdot laavakivestä lähtien on olleet esillä. Tällä hetkellä vahvimpana on Fin-Steamin kaasukiuas. Se olisi ihan toimiva vaihtoehto, mutta korvausilman hoito huolettaa hieman. Toinen vaihtoehto on Harvian M3 puukiuas, joka vaatii tietysti savupiipun (ja sen puuliiterin). No, tämä pitää keskustella vielä Zenin kanssa tarkemmin läpi, mutta juuri nyt hän ei halua kuulla sanaakaan saunasta. Eihän se ole koskaan hänen lempiaiheitaan ollut, mutta sittemmin olemme järjestäneet hänelle ihan uusia päänsäryn aiheita. 

Pääsiäisyllätys vai aprillipila?

Nimittäin, TADAA: Havannaa ei kuiduteta vaan se säilyy puuveneenä! J tapasi pääsiäisviikon maanantaina kuiduttajia, joiden tarjous oli selkeästi kovempi kuin mitä olin osannut budjetoida. Siitä alkoi kyteä ajatus, joka sitten johti pitkäperjantaina melkoiseen periaatepäätökseen. 

Kuparinen jääpelti revitään pois ja etsitään yllätyksiä

Zen oli alkanut vaihtaa toisen kyljen lahoja rimoja, joista yksi oli osittain kuparilevyn alla. (Missään nimessä emme halua vetää kuitua epäterveen puun päälle, koska siitä tulee pitkässä juoksussa vain läjä harmia.) Tästä lähti liikkeelle lumipalloefekti, ja totesimme, että vaihdetaan kaikki huonot kylkirimat ja poistetaan kuparilevyt, jotta nähdään niidenkin alle. Lopulta sitten uutta kuparia päälle. 

Tässä kohtaa aloimme pohtia, miksi ihmeessä kuiduttaisimme veneen, jos kerran kaikki pilalla olevat kylkilaudat vaihdetaan terveisiin ja kupari uusitaan. Laskeskelimme myös, että kuidutuksen hinnalla puuseppä tekee aika monta tuntia hommia. 

Zenin kanssa käytiin paljon keskustelua asiasta ja soittelin myös”Puulaivan korjaajan käsikirja” -opuksen toiselle kirjoittajalle kysyäkseni neuvoa. Vastauksena oli, että noin 2mm raot kyljissä turpoavat kyllä umpeen, eli uppoamisesta ei ole huolta. Tämä riitti meille perusteluksi. Aikatauluahan tämä päätös tulee venyttämään kuitenkin merkittävästi, koska vaatii paljon käsityötä. Kannen tiivistäminen erityisesti on tarkka juttu. Mestari Zen on ollut ratkaisustamme hieman tuskissaan, ja on testannut meidän puuvenehalujemme lujuutta luettelemalla keväisin ja syksyisin vaadittavia huoltotoimenpiteitä. 

Uutta parrasta

Kansi tullaan tekemään käsittelemättömästä tammesta. Kun puuosat ovat valmiit, kyllästetään ja turvotetaan kylkiä ja asennetaan moottori paikoilleen. Kun kaikki ulkotyöt on tehty, paatti lasketaan vesille jatkoturvotukseen. Vasta kun paatti on todettu kelluvaksi, aloitetaan sisätyöt. Edes vesillelasku ei välttämättä tapahdu juhannuksena. Yritämme nyt ajatella pitkällä tähtäimellä ja olla hötkyilemättä, pääasia on saada paatti laadukkaasti tehtyä. Mutta siis ihan mahtavaa, että näillä näkymin saamme sittenkin sen haaveilemamme puuveneen!

Budjetti paukkuu ja pää sauhuaa

Käytettyä moottoria ei löytynyt millään. Siis sellaista, jonka olisi uskaltanut laittaa paattiin, ja lopulta päädyin Ivecon upouuteen 150hp 6-pyttyiseen meridieseliin. Siihen tulee Twindiskin vaihteisto 3:1 välityksillä. Noita välityksiä onkin sitten pähkitty melkoisesti, ja paristakin firmasta sain laskelman siitä, mikä olisi oikea tuon kokoiselle paatille, tuon kokoiselle potkurille jne. Kallis yllätyshän tämä oli, mutta nyt ainakin on moottori, jonka pitäisi kestää eläkkeelle asti.

Tauko parraksen hionnassa

Kaikenlaista muutakin on tullut tilattua, kuten lämpölasit styyrhyttiin ja messin kattoon, mäntysormipaneelit styyrhytin ulkoseiniin. Karneeraukseen tulevat mäntysuunnikkaat ja lattialle saarni ponttilautaa. Sisätilan kattoon tulee aaltopaneelia, sekin mäntyä. Reelinkiä on tilattu 170mm x 40mm (mäntyä) ja reelinkilaudat myös mäntyä (75mm leveää). Yhteensä tilasin tällä erää 1135 metriä puuta, joka odottaa verstaalla noutajaansa.

Valokin pilkistää meidän paattiin

Päänvaivaa tuottaa varustelun ja energianlähteiden valinta. Samalla olen pohtinut nostavani invertterilaturin tehon 5kw, jonka jälkeen tällä akustolla ja tekniikalla saisi ihan normaalin sähkölieden ilman kaasuttelua sisätiloissa. Periaatteessa sähkökin onnistuisi, mutta tuotteista pitää tsekata vielä tarkat speksit, jotta tulisi varmuus. Olen jo päättänyt suuntaan ja toiseen parikin kertaa, mutta nyt taas löytyi sähköinen pienoisliesi, joka voisi pelittää meillä.Tämä voi vielä tosin muuttua... Nyt kun yksi "ongelma" on saatu ratkaistua niin nyt on vuorossa ankkurivinssin kanssa tuskailu. En haluaisi törkeän kallista 12v vinssiä vaan ihan invertterin läpi 230v vehjettä. Suomesta ei taida saada ja jonkin italialaisen firman tuotteita olen netistä löytänyt. Ja sen teho mahdollisesti vaikuttaa invertteriinkin. Pienen tutkinnan jälkeen tajusin, että myös ne maksavat törkeästi. Eli hieman jumissa taas,

On tämä aikamoista säätämistä ja tässä onkin huomautettu moneen kertaan, että on ihan kuin rakentaisi omakotitaloa sillä erotuksella, että mitään valmiita elementtejä ei ole vaan kaikki tehdään sopiviksi suoraan työmaalla. Huhhuh...

Uusi perästeevi tekeillään

Salongista on vielä avoin näkymä styyrhyttiin

Pääsiäinen vietettiin tiiviisti paatilla. Hiottiin uutta ja vanhaa parrasta, rapsutettiin kaarista uretaanimassaa ja siivottiin urakalla. Oli jotenkin veto ihan pois ja tuntui ettei edetty oikein yhtään. Kaikki vie kuitenkin eteenpäin. 

Hiottua parrasta

Siivoamista riittää

Viikonloppuna alkoi laivurikurssi ja oli kivaa päästä oppimaan veneilystä toiseltakin kantilta...2/4 sessiota on nyt käyty ja ainakin teoriassa osataan jo lukea karttaa, navigoida ja laskea eksymät jne ja mittailla etäisyyksiä. Merimerkkejä on kyllä ihan levoton määrä opeteltavaksi.













Ai niin... Sain vastauksen veneen rakentajan pojalta. Heillä on aiemmin ollut myös Havanna I, joka oli reilu 10m pitkä tukkiproomu. Havannan nimi tulee merihenkisestä laulusta:” Flickan i Havanna”. Ja löytyipä vielä 6.5.1973 päivätty artikkeli Jakobstads Tidningistä. Kuvassa Havanna II on melkoisen kyljellään kun paarlasti on vielä valamatta. Mutta tutulta kuulostavat Svanten ajatukset: tavoitteena on saada perheelle mökki ja projekti tuottaa taloudellisia haasteita!

Svante ja puuttuva paarlasti

Artikkeli vuodelta 1973 Jakobstads Tidning

Hupun alla tapahtuu

Puruja kannen vaihdosta ja reelinkitolpista

Aika pitkä aika on kulunut edellisestä postauksesta, mutta olemme käyneet Havannalla säännöllisesti ja näkyvää kehitystä on tapahtunut. Huppu on kestänyt syksyn ja talven myrskyt ja sateet ja kivasti suojaa myös meitä työmiehiä. Säiden vaihdellessa aluksen kuivana säilymistä on auttanut lämppäri. Pelkkää juhlaa aherrus ei aina kuitenkaan ole... Yhtenä lauantaina hommailtiin 5 tuntia -12c pakkasessa, ilman lämppäriä (kiitos sähkökatkoksen), ja minä kökin rautapalkilla istuen käytännössä paikallani kaapien pientä puusälää jokaisesta kolosta. Horkkatärinä ei meinannut kotiin päästyä loppua lainkaan! Hengityssuojat on ihan välttämättömät, koska sementti- ja puupöly pöllyävät. Rillit huurussa siellä mennään, tai mentäis jos ei olis piilareita. 


Sisäosan tukirakenteet ovat tulleet jo kauan sitten valmiiksi. Melkein kaikki kaaret tehtiin uusiksi jykevästä liimapuusta. Kannen tukirakenteet Zen päätti tehdä hieman kaareviksi, kun ne ennen olivat ihan suorat, koska se on sekä käytännöllistä (vesi valuu kannelta pois) että kauniimman näköistä. Kansi poistettiin pala palalta ja nyt se on jo kokonaan vaihdettu 30mm paksuun levyyn ja on nyt todella tukeva kävellä ja pomppia. Tuota aika jäätävän painavaa tavaraa hankittiin 53m2 ja asennetut levyt olivat noin 2x2metrin kokoisia. Zeniä ei ole aiheetta tituleerattu projektin kuluessa fakiiriksi.


Tällä hetkellä työn alla on salongin katto. Siitäkin tehdään hieman kaareva, kuten myös ohjaamon katosta. Runko on jo valmis ja levyt laitetaan päälle loppukuun aikana. Myös ohjaamo on jo purettu osittain, ja sekin on tarkoitus kasata vielä helmikuussa. Ohjaamon lattiaa on tarkoitus laskea 20 senttiä, jotta parimetrisenkään kuskin pää ei kolise kattoon. Ohjaamo rakennetaan myös levyistä ja jossain vaiheessa keväällä se päällystetään tammipaneelilla. Kansi puolestaan vain lasikuidutetaan ainakin tässä vaiheessa. Mahdollisesti myöhemmin kansi päällystetään tammella, mutta aikataulu ei salli sen tekoa tässä vaiheessa. Puuvenehaaveesta on siis jouduttu tinkimään ainakin toistaiseksi.

Salongin kattoa purkamassa

Salongin katon rakenteet paikoillaan

Ai niin, reelinkitolpat ovat kaikki paikoillaan ja nekin ovat aika jykevää tavaraa liimapuusta. Reelingin materiaalia ja muotoja on paljon mietitty, ja päädytty perinteiseen rimoitukseen. Laudat tulevat varmaan olemaan lehtikuusta ja sitten tammesta päällimmäisin osa eli kaide. 

Hyttiä puretaan ja laajennetaan saunakuntoon

Polttoainetankit (2 kpl) tulevat vanhoille paikoilleen ja niiden teettämistä Virossa harkitaan parhaillaan (yhden tutun kautta pitäisi hoitua). Samalla teetetään myös vesitankki, joka sijoitetaan keulaan sänkyjen alle. Vanha tankki oli keulapiikissä, mutta se tila pitää varata ankkurin vinssille. Näiden jälkeen olisi sitten vielä teetettävä harmaavesitankki sekä septitankki.  Niiden sijoituksestakaan ei ole vielä päätöstä. Lisäksi etsiskelen nyt lämpölasia, jotta saadaan kunnon ikkunat ja valoa salonkiin. Ja pitää alkaa etsiä myös ompelutaitoisia tuttuja, kun patjatkin pitäisi saada kohta työn alle. Keulan sängyt tulevat V-muotoon ja niiden väliin irtopala, jonka avulla koko pääty saadaan yhtenäiseksi sängyksi.

Lisää salongin katon rakenteita

Ovi paikoillaan

Suurin ”murhe” tällä hetkellä on kunnossa olevan moottorin löytäminen. Etsitään noin 150hp meridieseliä, joka saisi maksaa vaihteistoineen noin 5000 euroa ja ikää ei saisi olla yli 15 vuotta. Eipä ole vielä tullut vastaan Suomesta, joten olen laajentanut etsintää myös Hollantiin (venefriikkien kollegojen avustuksella). Katsotaan mitä löytyy vai löytyykö mitään!




Viime viikolla kävi myös elektroniikkahärpäkesuunnittelija paikalla. Tarjous tullee suhteellisen pian, mutta ajatuksena on ollut hoitaa energia aurinkopaneeleilla (2-4kpl, noin 500-600 W kokonaisteholla, ohjaamon katolle) ja hyvällä akustolla (3 AGM akkua). Pakastimen tarvetta olemme pohtineet, mutta se on päätetty nyt energiasyöppönä jättää pois. Kahvinkeitin tulee, mutta mikroa ei.  Uuni ja liesi tulevat toimimaan kaasulla, koska nekin vievät muuten ihan kohtuuttomasti energiaa.

Saunaa olen myös pohtinut (ihan liikaa ainakin Zenin mielestä) ja päätynyt nyt ihan perinteiseen puulämmitteiseen saunaan. Olisin halunnut kombosaunan, jossa satamassa ollessa olisi voinut lämmitellä maasähkön kanssa ja sitten saaressa lykätä puita pesään. Satamassa kun muut paatit eivät välttämättä arvosta saunan piipusta tupruavaa savua. Niitä komboja ei kuitenkaan oikein tahdo löytyä noin pienille saunoille, joten pitänee rakentaa puuliiteri kannelle. No, ainakin Harvia M1 malli kuulemma pärjää pienellä määrällä puuta, joten sen varastoiminen ei ehkä olisi iso ongelma. Kyselin myös pellettisaunan perään, mutta Harvian tyypit tuomitsivat ne aika jyrkästi (ei taida olla Harvialla hyviä pellettisaunoja tarjolla). Eli kun kaverit tulevat paatille saunomaan, niin kutsu on BYOW eli Bring Your Own Wood!


Fyysisen raadannan vastapainoksi on tiedossa myös aivojumppaa: Huhtikuussa ollaan menossa parin viikonlopun intensiivikurssille työväenopistoon, jotta saadaan laivuritutkinnon ensimmäinen osa tehtyä. Siellähän tätä alusta sitten oppii ajamaan, eikö?!

Rojua kertyy valtavasti

Siivousta vaille valmis sisätila

P.S.

Viime päivinä olen metsästänyt netistä Havannan alkuperäistä rakentajaa, jotta saisin kuulla hieman tarinoita tuosta ajasta sekä myös mahdollisesti nähdä kuvia alkuperäisestä paatista. Lähettelin muutamille henkilöille tekstiviestejä toisella kotimaisella kielellä, joissa yritin selittää millä tarkoituksella lähestyn ja ovatko he mahdollisesti sukua ko. henkilölle (nimi ja paikkakunta olivat alkuperäisessä rekisteriotteessa). Meni suhteellisen lähelle heti ensimmäisellä kerralla kun löysin ensin netistä sukuhistoriaa ja yhden rakentajan pojan nimen. Sen niminen henkilö asui myös Pietarsaaressa, joten laitoin viestiä tälle henkilölle. Olikin vain saman niminen eikä mitään sukua. Hän kuitenkin tiesi 3v sitten edesmenneen kaimansa (siis veneen rakentajan pojan) ja sain sitten yhteystiedot veneen rakentajan miniään. Hän taas osasi ohjata minut veneen rakentajan toiselle pojalle, joka kertoi heittäneensä kaikki Havannaan liittyvät tavarat, alkuperäiset piirustukset ja valokuvat romukoppaan (kun eihän niitä kukaan koskaan enää katsoisi ja ovat vain tiellä). Voihan prkl! No laitoin kuitenkin meilillä läjän kysymyksiä ja toivottavasti saan kuulla ainakin jotain tarinoita paatista ja sen seikkailuista.

Sahanpurua ja suunnitelmia

Melkein pari kuukautta on kulunut edellisestä postauksesta. Edistystä on kuitenkin tapahtunut: Mestari Zen on saanut valmiiksi lähes kaikki kaaret, joista puuttuu enää suunnilleen vain konehuoneen puoleiset neljä. Lähes kaikki kaaret siis menivät uusiksi. Ihmetellä saattaa, miten alus (huom. olemme oppineet, että tämä on oikea termi) oikein on pysynyt kasassa. Maestro mittailee puuta öögalla ja ”yleensä se on sit ollut siinä”. Vaikuttavaa. Kunnioitettavaa. Hämmentävää.

Kansi on edelleen paikoillaan, mutta sen tukirakenteita on tehty alakautta, kaikki uusiksi nekin. Mestari teki kannen muodosta hieman kaarevan ihan esteettisistä syitä. (Oikeasti, kuinka moni remppamies miettii tuollaisia!) Moottori ja polttoainetankit nostettiin ulos kanteen tehdyn reiän kautta. (”Uuteen” Havannaan tehdäänkin luukku, josta koneen saa mahdollisen vaihdon yhteydessä pois ilman kannen hajottamista.) Nyt etsinnässä onkin osaava metallimies, joka pystyisi hitsaamaan meille uudet rosteritankit. Vinkkejä otetaan vastaan!

Havanna on nyt lähes kokonaan huputettu ja lisäksi se on vedetty neljällä hihnalla kiinni pukkeihin. Näin olemme valmiina kohtaamaan syksyn ja talven myrskyt.

Blogihiljaisuudesta huolimatta olemme rampanneet siivoamassa ja kantamassa tavaroita vähintään joka toinen viikonloppu. Siitä on kuulemma ollut ihan kunnolla apua, kun Zen pääsee aina puhtaaseen paattiin ähräämään.  Rojua ja sahanpurua tulee kyllä tässä vaiheessa paljon!

Olemme myös miettineet kustannuksia ja lähinnä sitä, mistä voisi nipistää. Aluksi ajateltiin, että haluamme kaikki mahdolliset tekniset apuvempeleet, kuten keulapotkurin ja -ankkurin, joista olisi apua kovassa sivutuulessa rantauduttaessa. Mestari on nihkeillyt tällaisten suhteen, ja olemme nyt itsekin tulleet siihen tulokseen, että kyllä sitä paattia vaan pitää opetella ajamaan ja oppia tuntemaan oma vene. Keula-ankkuri tosin on minimi ja peräankkuri on vielä pohdinnassa.

Kannen materiaali on toinen asia, joka on viime viikkoina pohdituttanut.  Tiikki on suljettu pois lähinnä kustannussyistä, vaikkakin haluamme ajatella, että myös ympäristösyistä. Jäljelle jääneet vaihtoehdot täkin (huomaa jälleen uusi termi) suhteen ovat lehtikuusi, tammi, saarni tai iroko. Nyt vaikuttaa siltä, että kansi tehdään lehtikuusesta tai tammesta. Materiaalin tulee tietysti olla mahdollisimman kova. Toinen meistä on haaveillut puunruskeasta kannesta, mutta harmaantumiselle ei kuulemma mahda mitään.

Sisätilojen materiaaleista on helpompi päättää. Karneeraus (siis seinät) tulee joko mänty- tai lehtikuusirimoista ja turkki(lattia) saarnista, joka on näitä paljon kovempaa. Vielä näitäkin helpompaa on päättää värityksestä. Rimat vahataan kuultovalkoiseksi ja lattia harmaaksi. Maalit meitä neuvottiin unohtamaan.

Lasikuidutusta emme ilmeisesti pysty välttämään, mikä on tullut meille aikamoisena shokkina. Täkin päällekin vedetään yksi lasikuitukerros, jotta vesi ei varmasti pääse läpi, mikä on ollut tosi vaikea pala. Lasikuitu vedetään siis reelingin yli ja siihen reelinkirima päälle. (Nykyiset rautakaiteet korvataan puurimoituksella, jotta lapset eivät putoile laidan yli.) Zen on vakuuttanut, että kuitukerrosta ei silmin havaitse ja puun syyt jäävät näkyviin. Jalan alla se ei tietysti puulta tunnu. No, nyt olemme jo alistuneet tähän. Pitää vielä käydä tutustumassa tällaisiin paatteihin, jotta saadaan lisävarmuus päätökselle.

Olemme suunnitelleet sisätiloja muutenkin ja mallailleet sänkyjen ja kaappien paikkoja. Keulaan tulee yli kaksi metriä pitkä makuutila koko leveydeltä. Se erotetaan muusta tilasta todennäköisesti taiteovella. Sinne tulee myös skylet, jonka kautta pääsee tarvittaessa kannelle, kuten nykyisinkin. Toiseen päähän tulee keittiö ja näiden väliin sängyiksi muuntuvat sohvat ja ruokapöytä.

 Se meistä, jolla lähtee aina lapasesta, ehdottelee Zenille jatkuvasti uusia ideoita, kuten Ruotsin laivalta tutut kääntyvät yläsängyt. Aina yhtä rauhallisesti Mestari selittää, miksi näin ei kannata tehdä, tai jopa kehittää ajatuksesta toimivamman version.

Sinnikkäästi yritämme myös ehdotella isolle konehuoneelle kaikenlaista muutakin käyttötarkoitusta. Hirveän kätevää olisi esimerkiksi säilyttää siellä polkupyöriä, saunaklapeja tai jopa rakentaa vessa sinne. Yhtä sinnikkäästi Zen torpedoi ideamme, ei suostu pienentämään tilaa sentilläkään, ja toteaa joka kerta, että ”Konehuone on laivan sydän”. Meitä kyllä ihmetyttää, paljonko siellä ihan oikeasti joutuu viettämään aikaa ja ähräämään.

Havanna on säännöllinen keskustelunaihe ruokapöydässä ja kolmevuotiaallakin on hyviä ehdotuksia remontin suhteen. Hän haluaa tulla kiinnittämään yhden riman karneeraukseen. Masto pitää maalata vaaleanpunaiseksi ja ripustaa siihen prinsessalippu (toisinaan kuvavaihtoehtona on Hello Kitty).

Paljon uutta, vaaleaa puuta on ilmestynyt Havannan sisuksiin, eikä se näytä enää niin masentavalta. Runko on suuritöinen, joten sen valmistuttua uusia osia alkaa ilmaantua toivottavasti vieläkin rivakkaampaan tahtiin. On tämä vaan hieno projekti!

Huippuluokan moottori ja polttoainetankit myytävänä! Tarjoa!

Kauniita kaaria ja kannen tukia

Kauniita kaaria toiseen suuntaan

Rojua, rojua

Tuolta se moottori nostettiin

Katto pään päälle

Vietimme viime viikon Havannan naapurissa upeissa maisemissa. Miehen päivät kuluivat raksalla hikoillessa, kun muu perhe ui, marjasti ja piti majataloa. Meillä kävi liuta vieraita ihmettelemässä Havannaa ja päivittelemässä projektia. Heitä myös rekrytoitiin onnistuneesti talkoohommiin. Kelit suosivat koko viikon ja helteetkin alkoivat viimein. Raksalla kului vettä ja aurinkovoidetta, mutta siitä huolimatta mies muistutti hummeria ensimmäisestä päivästä lähtien.

Viikonloppu vain siivottiin ja vietiin veneestä purettua kamaa kaatopaikalle.  Jotain sentään säilytettiinkin, kuten köysiä ja koristeeksi vanhat pelastusrenkaat. Tähänkin meni parilta henkilöltä 8h aikaa. Tarkoitus on merkitä Exceliin jokainen työtunti ja jokainen euro, joka Havannaan uppoaa, jotta määriä voidaan sitten kauhistella eikä aika kultaisi muistoja.

Konehuoneesta purettiin kaikki mahdollinen irtain pois, paitsi rikkinäinen puimurin merimarinoitu moottori jäi vielä paikoilleen. Se nostetaan jossain vaiheessa ilmeisesti kannen kautta pois. Viiden akun irroittaminen ja rahtaaminen aiheutti jo sekin muutaman hikitipan.

Maanantaina alettiin rakentaa telineitä, joiden päälle viritellään suojapressut. Havannaa tosiaan työstetään talven yli ulkona rannassa. Voisi kuvitella, että telineiden rakentaminen on nopeaa touhua, mutta kun sen tekee tarkasti ja pitkästä laudasta, niin kyllä siinä aikaa menee ja toimistotyöläisen lihakset tulevat kipeiksi.

Mestari Zen näytti kyntensä ja hänen johdollaan homma eteni kuin juna, ilman harha-askeleita. Puuta kannettiin, sahattiin ja ruuvattiin ihan tosissaan ja sitä kului yhteensä noin 700 metriä (kantavat osat pattinkia ja loput laudasta). Melkoista palapelin kokoamista ja tosi hauskaa. Ei tuntunut työltä ollenkaan, varsinkin kun mestari taitaa myös huumorin.

Tiistaina tapahtui jänniä, kun Havannan 11 metrinen masto katkaistiin. Koko perhe seurasi ihaillen, kun nosturin ja kahden ammattilaisen voimin masto siirtyi oikein nätisti lepäämään Havannan viereen.

Olemme pohtineet, poistetaanko masto lopullisesti, mutta tulleet siihen tulokseen, että tilalle laitetaan joku viisimetrinen tötsä. Maston poisto oli Zenille kova pala ja hän totesikin, että vene ilman mastoa on kuin mies ilman ...  venettä. Purjeita emme aio käyttää, mutta esteettisyys ja riippumatto sitä edellyttävät. Tällä kölipainolla yhdestä purjeesta ei olisi juurikaan hyötyä.

Keskiviikkona väsättiin portaat, joista tulikin kahden toimistotyöläisen taidonnäyte. Rakennelmaa myös vahvistettiin entisestään. Torstaina vedettiin pressua päälle sen verran, ettei vesi pääse enää kannelle. Loput pressut laitetaan kun tämä helleaalto loppuu ja sateen uhka lähenee.

Mestarin taktiikkana on korjata paattia osissa eli sitä mukaa kun vastaan tulee korjattavaa, niin se laitetaan kuntoon. Ensimmäiseksi veistetään kaaret liimapuupalkista, jonka jälkeen ne vedetään keltapassivoiduilla ruuveilla kiinni. Zen pitää huolen siitä, että paatti pysyy kasassa. Kansi jätetään vielä paikoilleen, eikä poisteta, kuten olimme kuvitelleet, koska se toimii hyvänä työalustana.

Havannalla hengaillessa tuli tavattua monia veneilijöitä ja neuvoja paatin kunnostukseen suhteen on sadellut. On hyödyllistä kuulla erilaisia näkemyksiä ja vaihtoehtoja, mutta kyllä pitää olla tyytyväinen, että olemme saaneet projektiimme huippuammattilaisen, jonka osaamiseen ja näkemyksiin voimme täysin luottaa. Havanna on hyvissä käsissä.

Kesälomapäiviä on vielä pitämättä ja niitä poltellaan sitten Havannalla (ja otetaan mieluusti aina kaikki kynnelle kykenevät mukaan talkoisiin, palkkana lähinnä kaljaa ja grillausta sekä lupauksia tulevista hienoista, yhteisistä reissuista Havannalla).

Päivitellään blogia aina kun ollaan saatu jokin vaihe valmiiksi ja siirrytään seuraavaan.

Mastoa nostamassa

Rappuset helpottamaan kulkua

Runko alkaa olla valmis

Pressua päälle

Sade ei riivaa enää kantta